Temperamenttipiirteet ja työhyvinvointia tukeva toimisto

Hanna Ikonen

Rakka logo vaaka teksti 2022

Taustaa

Ihmisten yksilölliset eroavaisuudet ovat herättäneet kiinnostusta jo antiikin ajoista lähtien. Hippokrates jakoi aikanaan ihmiset neljään eri perustyyppiin, jotka perustuivat vaihteleviin painotuksiin ruumiinnesteiden suhteissa. Hippokrateen seuraaja Galenos kehitti tämän ajatuksen pohjalta kuvauksen neljästä eri temperamenttityypistä; sagviininen ihminen on toiveikas, vilkas ja välitön, koleerinen on ankara, kiivas, kuohahteleva ja voimakas, melankolisella on taipumusta raskasmielisyyteen, sisäänpäin kääntyneisyyteen, pohdiskeluun ja alistumiseen, flegmaattista voisi puolestaan kuvata tyynen rauhalliseksi, hitaaksi ja välinpitämättömäksi. Tämä käsitys ihmisten erilaisuuden selittäjänä säilyi länsimaissa vuosisatoja. Temperamentin varsinainen tutkimus alkoi kuitenkin vasta 1950-luvulta lähtien, jolloin tutkijat alkoivat kiinnostua siitä, miksi samassa kasvuympäristössä kehittyvät lapset kasvoivat hyvin erilaisiksi ja toisaalta miksi hyvin erilaisissa ympäristöissä kehittyvät lapset muistuttivat paljon toisiaan.

 

Nykytutkimus mieltää temperamentin olevan kooste pysyvistä ominaisuuksista – Ihmisen minuuden biologinen pohja ja ankkuri, joka näkyy jopa aivojen erilaisuudessa hermostollisissa systeemeissä ja välittäjäaineiden määrässä sekä aktiivisuudessa. Temperamentti on vahvasti perinnöllinen ja suhteellisen pysyvä läpi elämänkaaren. Temperamentti ilmenee kuitenkin eri tavalla eri ikävaiheissa, koska kasvatus ja ympäristö muokkaavat synnynnäisestä temperamentista persoonallisuuden. Voidaankin todeta, että kasvatuksen tehtävä on tehdä alun perin erilaisista ihmisistä riittävän samanlaisia, jotta voimme tulla toimeen keskenämme. Temperamentti ilmenee selvimmin yllätyksellisissä ja hallitsemattomissa tilanteissa, joiden käsittelemiseen ihmisellä ei ole aiempia kokemuksia tai valmista kaavaa sekä silloin kun olemme stressaantuneita. Kun pieni lapsi hätääntyy, hän toimii selkeämmin temperamenttinsa ohjaamana, siinä missä aikuisella on käytössään paljon enemmän selviytymiskeinoja. Pienen lapsen on myös sallitumpaa ilmaista esimerkiksi ärtymystään eri tavalla kuin 40-vuotiaan. Tutkimusten mukaan aikuisuudessa temperamentti ennustaakin käytöksestämme vain noin 8 %. 

Koska kasvatus ja ympäristö muokkaavat synnynnäisestä temperamentista persoonallisuuden. Voidaankin todeta, että kasvatuksen tehtävä on tehdä alun perin erilaisista ihmisistä riittävän samanlaisia, jotta voimme tulla toimeen keskenämme.

Aikuinen ihminen pystyy kytkeytymään itsessään useisiin eri puoliin tilannetajunsa ja itsetuntemuksensa ohjaamana. Ihmisen käytökseen vaikuttavat aina myös konteksti, tavoitteet ja motivaatio. Temperamentti ei myöskään kerro mitään ihmisen osaamisesta tai ammattitaidosta.  Kuitenkin, vaikka kolmevuotiaan ärtyneisyys ilmenee eri tavalla kuin neljäkymmentävuotiaan, taipumus ärsyyntyneisyyteen on pysyvä piirre. Ja vaikka temperamentti ei kerro mitään ihmisen kyvyistä, se näkyy ihmisen työskentelytyylinä – Miten ihminen tarttuu asioihin, millä vauhdilla, miten äänekkäästi, miten järjestelmällisesti tai huolettomasti, millaisissa jaksoissa, miten keskittyneesti? Siinä missä kulttuuri pyrkii tekemään ihmisistä 

samanlaisia, antaa malleja ja normeja, miten tulisi käyttäytyä ja toimia, temperamentti varmistaa, että ihmiset säilyvät kuitenkin riittävän erilaisina. Jos olisimme vain kulttuurimme tuotteita, sopeutuisimme paljon vaivattomammin nopeisiinkin muutoksiin. Kulttuurinen evoluutio etenee kuitenkin huomattavasti nopeammin kuin ihmisen biologinen evoluutio. Temperamenttien ymmärtäminen onkin hyödyllistä, kun halutaan ymmärtää ihmisyyttä ja ihmisten erilaisuutta. 

Ja vaikka temperamentti ei kerro mitään ihmisen kyvyistä, se näkyy ihmisen työskentelytyylinä - Miten ihminen tarttuu asioihin, millä vauhdilla, miten äänekkäästi, miten järjestelmällisesti tai huolettomasti, millaisissa jaksoissa, miten keskittyneesti?

Nykyinen temperamenttitutkimus on päätynyt erilaisiin temperamenttiluokituksiin, joiden perusteella ihmiset poikkeavat toisistaan muun muassa motorisessa aktiivisuudessa, arkuudessa, pelokkuudessa, kielteisessä tai myönteisessä emotionaalisuudessa, reaktioiden voimakkuudessa ja hillitsemisessä, aistiherkkyydessä, mukautumisessa, rytmisyydessä, sosiaalisuudessa, pitkäjänteisyydessä sekä tarkkaavaisuudessa. Temperamenttiteorioita on useita ja ne luokittelevat temperamenttipiirteitä keskenään hieman eri tavalla, vaikkakin teorioista löytyy myös paljon yhteneväisyyksiä. Temperamenttipiirteitä käsitellään usein vain introversio – ekstroversio akselilla, vaikka temperamenttipiirteitä voidaan teoriasta riippuen määritellä olevan jopa yhdeksän. 

Introversio ja ekstroversio nousevat kuitenkin esiin lähes kaikissa temperamenttiteorioissa, joten niitä on pidetty yhtenä tärkeimmistä ulottuvuuksista ihmisen kokemuksen ja käyttäytymisen tutkimisessa. Haasteena tästä on seurannut yksinkertaistuksia ja ihmisten turhaa lokerointia. Ihmiset mieltävät itsensä usein joko introverteiksi tai ekstroverteiksi, vaikka suurin osa ihmisistä sijoittuu näiden ominaisuuksien suhteen johonkin janalle. Janan keskivaiheille sijoittuvaa ihmistä voidaan kuvata ambivertiksi.  Introversio ja ekstroversio liitetään myös usein ainoastaan sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja sen tarpeeseen, mihin se toki liittyykin. Teorioissa käsitteisiin liittyy kuitenkin myös sellaisia seikkoja kuin mihin suuntaan ihmisen energia on kiinnittynyt, enemmän sisäiseen vai ulkoiseen maailmaan ja miten paljon ihminen tarvitsee ulkoista stimulaatiota voidakseen hyvin. Introverteille riittää vähäinen ärsyketaso, kun taas ekstrovertti hakee ja tarvitsee enemmän ärsykkeitä ympäristöstään. Tämä liittyy myös fyysiseen ympäristöön kuten ääniin, tuoksuihin ja valoihin. Myös introversion ja ekstroversion sosiaalinen aspekti liittyy tähän ärsyketason tarpeeseen. Introvertti ei tarkoita ihmistä, joka ei kaipaa sosiaalisia suhteita. 

Introvertti vain usein kuormittuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, siinä missä ekstrovertti latautuu ihmisten parissa. Tämä kuormittuminen näkyy eritoten vuorovaikutuksessa oman lähipiirin ulkopuolisten ihmisten parissa. Ihminen on kuitenkin lähtökohtaisesti sosiaalinen laumaeläin ja meille kaikille sosiaalinen vuorovaikutus ja ryhmään kuuluminen on merkityksellistä.  Introversio ei myöskään tarkoita samaa kuin ujous, vaikkakin piirteet saattavat esiintyä samassa ihmisessä. Ujous ei myöskään ole sosiaalisuuden vastakohta. Ujo voi olla hyvin sosiaalinen ihminen, mutta hän tarvitsee aikaa muiden joukkoon liittymiseen. Vaikka ujous on biologisesti hyvin pysyvä piirre niin kasvatuksen ja oppimisen ansiosta ihminen yleensä löytää keinoja toimia uusissa tilanteissa niin, että ujous peittyy taitojen ja selviytymiskeinojen alle eikä haittaa elämää. Näin toimivat kaikki temperamenttipiirteet aikuisuudessa. 

Lähtökohtana yhteensopivuus

Sijoitumme temperamenttipiirteiden suhteen siis aina johonkin janalle, todella harvoin kumpaankaan ääripäähän. Yleensä ääripäät missä tahansa piirteessä koetaan ongelmallisiksi. Esimerkiksi keskittymiskyvyttömyys, hyperaktiivisuus tai impulsiivisuus liittyvät aktiivisuus- ja tarkkaavaisuuden häiriön (adhd) diagnostisiin kriteereihin. Temperamenttitutkija Liisa Keltinkangas-Järvinen on todennut, että raja voimakkaan temperamenttipiirteen ja adhd-diagnoosin välillä kulkee siinä missä opettajan tai kasvattajan toleranssi loppuu. Oleellista onkin ympäristön ja temperamentin yhteensopivuus. Adhd-piirteet ja koulu ympäristönä sopivat huonosti yhteen. Onkin hyvä huomata, että se mitä meidän kulttuurissamme kutsutaan häiriöksi, voi toisessa kulttuurissa olla eteenpäin vievä, uuteen pyrkivä voimavara. Toiminnan nopeus, intensiivisyys ja uskallus ovat todennäköisesti jossain vaiheessa varmistaneet ihmislajin säilymisen ja leviämisen. Häiriöksi piirteet ovat muodostuneet siinä vaiheessa, kun kulttuurimme on alkanut edellyttää kaikilta lapsilta kykyä pitkään, paikallaan pysyvään tarkkaavaisuuden suuntaamiseen. 

Temperamenttitutkijat Thomas ja Chess loivat tutkimuksissaan käsitteen ”goodnes of fit” kuvaamaan sellaista tilannetta, jossa ympäristön vaatimukset ja odotukset sekä ihmisen temperamentti ovat sopusoinnussa. Vastaavasti he loivat myös termin ”poorness of fit” kuvaamaan tilannetta, kun ympäristö ja temperamentti eivät sovi yhteen. Käsite ”poorness of fit” on myös keskeinen stressitutkimuksissa. Temperamenttitutkimus määrittelee stressin tilana, jossa yksilön ominaisuuksien ja ympäristön odotusten välillä on pysyä ristiriita. Mikään temperamentti ei siis ole sinänsä hyvä tai huono, kysymys on ympäristön ja yksilön ominaisuuksien välisestä yhteensopivuudesta. Ympäristöllä viitataan käsitteenä sekä sosiaaliseen että fyysiseen ympäristöön.  Kun yhteensopimattomuus temperamentin ja ympäristön välillä on riittävän korkea, se aiheuttaa yksilölle stressiä. Mikä tahansa temperamenttipiirre voi toimia stressin lähteenä silloin, kun ristiriita ympäristön odotusten ja synnynnäisen temperamentin välillä on riittävän voimakas.

Oleellista onkin ympäristön ja temperamentin yhteensopivuus

Kun yhteensopimattomuus temperamentin ja ympäristön välillä on riittävän korkea, se aiheuttaa yksilölle stressiä

Ihminen voi kokea tällöin olevansa koko ajan väärässä paikassa tai olevansa jotenkin vääränlainen. Kuormitus voi olla myös ns. piilevää. Ihminen kuormittuu ympäristöstä, mutta ei tule itse siitä tietoiseksi ennen kuin sairastuu fyysisesti tai psyykkisesti. Ihmisen työympäristö voi esimerkiksi olla rakennettu niin, että se pitää yllä jatkuvaa pientä stressiä, vaikka itse työ ei sitä aiheuta. Toisaalta kyse ei välttämättä ole sinänsä stressaavasta ympäristöstä, vaan ainoastaan temperamentin ja ympäristön huonosta yhteensopivuudesta. Ratkaisevaa on ymmärtää, että siinä missä toinen ympäristö ja tilanne on toiselle mukava haaste, on se toiselle ihmiselle stressin aiheuttaja. Esimerkiksi sensitiivinen ihminen, jolle lämpötila, äänet, valaistus ja työasennon mukavuus ovat tärkeitä, ei ole hermoheikko valittaja, vaan hänen työtehonsa on oikeasti riippuvainen ulkoisista olosuhteista. Tietyn temperamentin ihmisen on puolestaan haastavaa työskennellä samassa tilassa muiden ihmisten kanssa, koska jokainen ihminen on hänelle sosiaalinen signaali ja hän keskeyttää työnsä jatkuvasti vaihtaakseen pari sanaa työkaverin kanssa. Temperamentin vaikutuksesta ihmiset voivatkin kokea saman ympäristön hyvin eri tavoin. 

Onko työn tekemisen mallinne muuttunut? Tarvitsetteko apua työympäristönne suunnittelussa?

Jätä yhteystietosin niin olemme yhteydessä.

Ratkaisevaa on ymmärtää, että siinä missä toinen ympäristö ja tilanne on toiselle mukava haaste, on se toiselle ihmiselle stressin aiheuttaja

Itsetuntemus ja temperamentin moninaisuus

Opimme paljon itsestämme koronapandemian myötä ja meillä oli myös aikaa itsetutkiskeluun. Pandemian alussa laaja etätyöhön siirtyminen mahdollisti sen, että ihmisten oli helpompi seurata luontaista temperamenttiaan työskentelytyylin ja ympäristön valinnassa. Parhaimmillaan etätyö salli esimerkiksi oman biologisen rytmin seuraamisen, kun aamuisin oli mahdollista nukkua hieman pidempään ja rytmittää työtä oman vireystilan mukaan. Osa varmasti tunnisti myös sen, että kaipasi ympärilleen enemmän ihmisiä ja virikkeitä kuin mitä kotiympäristöllä oli tarjota. Koronan myötä myös esimerkiksi adhd-diagnoosien määrä työssäkäyvien aikuisten parissa kasvoi. Diagnoosien määrän kasvu on ollut suurinta 40–50-vuotiailla, mikä selittynee sillä, että heidän lapsuudessaan ja nuoruudessaan ei adhd:tä vielä juurikaan tutkittu. Oleellista adhd:n diagnosoinnissa onkin, että oireet ovat alkaneet jo lapsuudessa. Ylikuormittunut ihminen voi kärsiä myös ADT:stä, jolle jatkuva informaatiotulva, digilaitteiden liiallinen käyttö ja monimutkaistuva maailma meidät altistaa.  ADT (attention deficit trait) tarkoittaa tilaa, jossa ihmisen tarkkaavaisuus alkaa häiriintyä samaan tapaan kuin ihmisillä, joilla on diagnosoitu kehityksellinen tarkkaavuuden häiriö adhd. ADT käsitteen loi amerikkalainen lääkäri E.M Hallowell jo 1990-luvulla. Hallowellin mukaan häiriöstä kärsivät ihmiset, jotka ovat liian pitkään eläneet liian kiireistä elämää. Nämä ihmiset ovat tehneet montaa asiaa yhtä aikaa, jättäneet tauot väliin, hyppineet tehtävästä toiseen ja laiminlyöneet nukkumisen. Kyseessä on siis ihmisen itsensä aiheuttaman ”häiriö”, josta voi parantua, kun lopetamme multitaskaamisen ja elvytämme keskittymiskykymme.

ADT:lle alttiit ihmiset voivat toki omata samoja temperamenttipiirteitä kuin ihmiset, joilla on diagnostisoitu adhd, mutta kyseessä ei ole varsinainen häiriö. Kolmas temperamenttipiirteisiin liittyvä ominaisuus, joka on noussut julkisissa keskusteluissa usein esille, on erityisherkkyys. Erityisherkkä ihminen reagoi voimakkaasti ympäristön ärsykkeisiin, jotka voivat liittyä sosiaaliseen tai fyysiseen ympäristöön sekä ihmisen omaan sisäiseen maailmaan. Herkän ihmisen hermosto ei pysty vaimentamaan aistimusten tulvaa tarpeeksi tehokkaasti, joten hän havainnoi pienimmätkin äänet, valot ja hajut. Erityisherkkä ihminen eroaa myös normaalisti aistiärsykkeisiin reagoivista siinä, että erityisherkkä ei adaptoitu ympäristön ärsykkeisiin. Aistien adaptoitumisella tarkoitetaan sopeutumista ja tottumista vallitseviin ärsykeolosuhteisiin. Tavallisesti ihmisen autonominen hermosto säätelee ympäristöstämme tulevia aistiärsykkeitä niin, että ärsyke heikkenee asteittain tai lakkaa jopa kokonaan. Erityisherkillä yksilöillä adaptoituminen on hidasta, tai sitä ei tapahdu lainkaan. Joidenkin tutkimusten mukaan erityisherkkiä on väestöstä jopa 15–20 %. Ilmaantuvuus on kohtuullisen suuri. Esimerkiksi adhd:tä arvioidaan esiintyvän aikuisväestössä noin 2,5–3,4 %.

Kyseessä on siis ihmisen itsensä aiheuttaman ”häiriö”, josta voi parantua, kun lopetamme multitaskaamisen ja elvytämme keskittymiskykymme.

Temperamentin merkitys työympäristökehittämisen näkökulmasta

Työympäristön kehittämisen näkökulmasta ei ole oleellista tietää kuinka monta prosenttia työntekijöistä sijoittuu esimerkiksi erityisherkkyyden piiriin tai omaa adhd:n liitettäviä piirteitä. Temperamenttipiirteiden tunnistaminen lisää kuitenkin mahdollisuuksia suunnitella työympäristö tukemaan erilaisuutta ja säätelemään fyysisen työympäristön stressitekijöitä. Eri temperamenttipiirteiden huomioimista suunnittelussa voidaan myös verrata esteettömyyden huomioimiseen. Esteettömyys hyödyttää kaikkia tilojen käyttäjiä, myös niitä, joilla ei ole fyysisiä rajoitteita. Me kaikki hyödymme ympäristöstä, joka on selkeästi hahmotettavissa, riittävästi valaistu, visuaalisesti häiriötön, esteettinen ja jossa on miellyttävä akustiikka. Negatiiviset aistejamme kuormittavat ympäristötekijät vaikuttavat aivan jokaiseen ihmiseen, vaikka emme olisikaan temperamentiltamme helposti häirittäviä persoonia. Kun saavumme tilaan, aistimme automaattisesti onko ympäristö meille turvallinen vaiko ei. 

Temperamenttipiirteiden tunnistaminen lisää mahdollisuuksia suunnitella työympäristö tukemaan erilaisuutta ja säätelemään fyysisen työympäristön stressitekijöitä.

Vastaanotamme tietoa ympäröivästä ja sisäisestä maailmasta erilaisten aistimusjärjestelmien kautta, ulkoisten, sisäisten ja sosiaalisten. Ulkoiset aistimusjärjestelmät; näkö, kuulo, tunto, haju ja maku kytkevät meidät itsemme ulkopuolella olevaan aineelliseen maailmaan (fyysinen ympäristö). 

Tarjoamme organisaatiollesi ilmaisen alustavan kartoituksen työympäristönne nykytilasta.

Kartoitus sisältää kyselyn tai johdon haastattelun sekä purkutilaisuuden.

Kiinnostuitko? Jätä yhteystiedot.

Aistitiedon pohjalta hermosolut luovat karttoja ympäristöstämme ja auttavat meitä navigoimaan paikasta toiseen. Kehon sisäisestä maailmasta saamme tietoa kehoaistien kautta, jotka välittävät meille tietoa lihaksista ja niiden jänteydestä, luiden ja nivelten asennoista (proprioseptiikka) pään asennosta ja liike suhteessa painovoimaan (vestibulaarinen aistijärjestelmä) sekä autonomisesta tilastamme, joka tuntuu esimerkiksi sydämen sykkeenä, hengityksen rytminä ja suoliston aktiivisuutena. Sosiaalisen aistimusjärjestelmän tarkoitus on välittää tietoa sosiaalisista vuorovaikutustilanteista ja sen avulla liitymme toisiin ihmisiin. Sosiaaliset aistit liittyvät myös ympäristön vaaran ja turvan merkkejä jatkuvasti skannaavaan aistijärjestelmään, jonka tarkoituksena on arvioida, onko minun turvallista liittyä toisen ihmisen seuraan vai tulisiko minun olla varuillani. Kun aistitiedon käsittely ei toimi optimaalisella tavalla, puhutaan aistitiedon käsittelyn häiriöstä. Tällöin emme kykene vastaamaan aistien välittämiin viesteihin asianmukaisesti. Hyvin tyypillisinä haasteina pidetään heikkoa sosiaalista osallistumista, haasteita itsesäätelyssä sekä heikkoa itsetuntoa. Kuka tahansa voi kokea jonkinasteisia aistitiedon käsittelyyn liittyviä haasteita jossain vaiheessa elämäänsä. Esimerkiksi stressaantuneena saatamme kokea metelin ja äänet hyvinkin voimakkaasti, vaikka normaalisti ne eivät häiritsisi meitä millään tavalla. Osa meistä on myös herkempiä ympäristön ärsykkeille johtuen luontaisesta temperamentistamme. On kuitenkin hyvä muistaa, että psykopaatti on erinomainen stressin sietäjä, kun taas herkkä, empaattinen ja sensitiivinen ihminen sietää stressiä huonommin. 

Aistiesteettömyys ja kognitiivisen ergonomian huomioiminen suunnittelussa

Huomioimalla ympäröivän aistimaailman voidaan suunnitella esteettömiä ja ihmisten osallisuutta sekä toimintaa tukevia ympäristöjä. Temperamenttitietoisen suunnittelun tukena voidaan hyödyntää aistiesteetöntä lähestymistapaa. Aistiesteettömän suunnittelun päätavoitteena on luoda hyvinvointia ja terveyttä edistäviä tiloja. Käsitteenä aistiesteettömyys yhdistää esteettömyyden ja aistit ja täydentää näin esteettömyyden käsitettä. Aistiesteettömässä suunnittelussa ei ole kysymys ainoastaan aistiärsykkeiden karsimisesta vaan tasapainosta palautumisen ja ärsykkeiden välillä. Aistiesteettömän suunnittelun tarkoituksena on luoda tiloja, joissa kuormittavat negatiiviset aistiärsykkeet on minimoitu ja tilalle on tuotu mielekkäitä, hyvinvointia tukevia ja etenkin psyykkistä palautumista edistäviä ratkaisuja. Aistiesteettömyyteen liittyy myös vahvasti tilassa tapahtuvan toiminnan strukturointi ympäristön avulla. Strukturoinnin avulla on tarkoitus luoda ympäristö, jossa asiat ja tapahtumat ovat ihmisen hallinnassa. Ihminen ymmärtää millaista käytöstä tilassa häneltä odotetaan ja mitä tilassa tehdään. Strukturointi voi liittyä toimistotiloissa pelisääntöihin, tilan selkeään visuaalisuuteen tilan käyttötarkoituksesta sekä tilajakoon, jossa eri toiminnoille on selkeästi varattu oma tilansa.

Huomioimalla ympäröivän aistimaailman voidaan suunnitella esteettömiä ja ihmisten osallisuutta sekä toimintaa tukevia ympäristöjä.

Myös kognitiivisen ergonomian periaatteiden huomioiminen tilasuunnittelussa ja tilojen käytössä edistää struktuurin luomista. Kognitiivinen ergonomia tarkoittaa työn, työvälineiden, työympäristöjen ja työtapojen yhteensovittamista ja vuorovaikutusta ihmisen tiedonkäsittelykykyjen ja -rajoitusten kanssa. Kognitiivista ergonomiaa edistää esimerkiksi mahdollisuus rytmittää työpäivää oman vireystilansa mukaan ja työympäristö, joka tukee keskittymistä ja edistää tarkkaavuuden ylläpitoa. 

Aistiesteettömän suunnittelun tarkoituksena on luoda tiloja, joissa kuormittavat negatiiviset aistiärsykkeet on minimoitu ja tilalle on tuotu mielekkäitä, hyvinvointia tukevia ja etenkin psyykkistä palautumista edistäviä ratkaisuja.

Sekä aistiesteettömyys että kognitiivinen ergonomia painottavat erityisesti tiloihin liittyvän toimintakulttuurin merkitystä – Aistikuormitus ei synny vain tilaan valituista elementeistä vaan tavasta, jolla toimimme tiloissa. Aistiesteettömyyden toteuttaminen vaatiikin usein laajempaa toimintakulttuurin muutosta, sillä monet ympäristön aistiärsykkeet ovat toisten ihmisten aiheuttamia. Ilman toimintakulttuurin muutosta, aistiesteettömyyden nimissä tehdyt tilamuutokset ovat merkityksettömiä.

Lopuksi

Tietoisuus ihmisten erilaisista temperamenttipiirteistä liittyy myös toimintakulttuurin muutokseen. Temperamenttipiirteitä tunnistamalla voimme paremmin ymmärtää omia ja toisten ihmisten luontaisia reagointitapoja. Kun ymmärrämme paremmin toistemme tarpeita vaikkapa vetäytyä välillä vuorovaikutuksesta tai muusta ulkoisesta ärsyketulvasta, osaamme ottaa toisemme paremmin huomioon. Temperamenttipiirteiden tunnistaminen lisää myös ihmisten itsetuntemusta ja auttaa hahmottamaan miksi jokin tilanne tai ympäristö tuntuu kuormittavalta, jolloin tilanteeseen on mahdollista hakea muutosta. Ihmisten erilaisuuden ja yksilöllisyyden huomioiminen edistää myös psykologisen turvallisuuden syntymistä, kun ihmisille syntyy kokemus siitä, että  ”minä saan olla minä” tässä yhteisössä. Yksilöllisyyden huomioiminen vaatii kuitenkin rinnalleen myös yhteisöllisyyteen ohjaamista, jotta jokainen ei toimisi vain omista lähtökohdistaan ja tarpeistaan käsin. Tarvitaan vuoropuhelua, erilaisuuden ymmärtämistä, yhteisesti sovittuja käytänteitä ja yksilöllisyyden huomioivia tiloja työn tekemisen tueksi.

Tiivistelmälaatikko

Kun työympäristö tarjoaa työskentelyyn tiloja, joiden suunnittelussa on otettu huomioon aistiesteettömyys ja kognitiivinen ergonomia, ihmiset tunnistavat oman luontaisen toimintatyylinsä ja osaavat käyttää tiloja itselleen tarkoituksenmukaisella tavalla, sekä ymmärtävät toistensa toimintatyylejä yhteisten pelisääntöjen avulla, voidaan tiloissa hyvin. Tällainen työympäristö mahdollistaa yksilön hyvinvoinnin osana yhteisöä. 

Lähteet:

Adhd:n käypä hoito-suositus. https://www.kaypahoito.fi/hoi50061

Hannukainen H, Karjalainen E, Ketala J, Stenroos L, Tupala R, Teeri S. Aistiesteettömät asumisratkaisut. Koti jossa on hyvä olla. 2019.

Huotilainen, M. Moisala, M. Keskittymiskyvyn elvytysopas. 2018. 

Keltinkangas-Järvinen L, Temperamentti, stressi ja elämänhallinta. 2008

Sajaniemi N, Suhonen E, Nislin M, Mäkelä J.E. Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin. 2015.

Parempien työympäristöjen puolesta

Rakka Works on työympäristökehittämiseen erikoistunut suunnittelu- ja konsulttitoimisto. Autamme organisaatioita ymmärtämään ja kehittämään tulevaisuuden työn vaatimukset täyttäviä tiloja, toimintamalleja ja kulttuuria.

Hanna Ikonen, työtapa- ja kulttuurimuotoilija

Hanna toimii työtapa- ja kulttuurisuunnittelijana. Hanna toimii myös projekteissamme vastaavana fasilitaattorina ja valmentajana.

Hanna on taustaltaan terveystieteiden maisteri, toimintaterapeutti, työnohjaaja, aivoterveyden edistäjä sekä tila- ja sistussuunnittelija. Hanna on perehtynyt erityisesti hyvinvointia, osallistamista ja vuorovaikutusta tukeviin ympäristöihin sekä työelämän kehittämiseen inhimillisestä ja kestävästä näkökulmasta.

hanna.ikonen@rakkaworks.com

0400 340 498