Normaalia ei ole

Työympäristökeskustelussa ollaan siirtymässä uudelle tasolle. Rohkeita intuitioon perustuvia uusia suuntia on näkyvissä. Samalla koemme sumuisia ajatuksia uudesta tasosta, ovien avautuessa uuteen maailmaan. 

Asiat eivät tapahdu synkronissa. Muutoksen sisällä on muutoksia. Työn murroksen ajurit ovat olleet olemassa suurelta osin jo ennen korona-pandemiaa mutta ovat nyt voimistuneet merkittävästi lyhyessä ajassa.

Ero äärilaitojen välillä kasvaa. Edelläkävijät juoksevat yhä kovempaa samaan aikaan kun toiset jäävät paikalleen. Work from Home vs Live at Work. Masennus. Maailmalla nousevana trendinä näkyy mm. Fake commuting.

Tulevaisuudessa koti on keskittymistä ja toimisto kollaboratiivista työtä varten – niin ajattelevat organisaatiot ovat pahasti hakoteillä. Merkittävää on virtauksen suunnan muuttuminen. Työympäristöjen siirtyminen kaupunkien keskustoista lähiöihin ja kuntakeskuksiin. Yritysten tulee reagoida vallitsevaan tilanteeseen nyt – aika loppuu. Työntekijät kaipaavat yritysten kertovan miten yritys tulee tulevaisuudessa järjestämään työn.

Uusi normaali – WTF. Normaalia ei ole. Jousto, WFO – WFH, Virtuaalinen vs fyysinen. Meillä on saman päivän aikana useita rooleja ja tapoja tehdä työtä. Siirrymme normaalista personoituun, itsellepersonointi. Valta siirtyy työtä tekevälle.

Olemme tähän mennessä tottuneet pakenemaan fyysistä maailmaa virtuaaliseen, kuvitteelliseen – pelit, elokuvat, kirjat… Yritämme luoda fyysistä maailmaa imitoivia maailmoja, joissa seikkailemme avatareina. Tulemmeko aikaan, jossa haluamme paeta digitaalista, virtuaalista, kuvitteellista. Elää. Ihmisen erottaa muista eläimistä silmät. Silmän valkuaisesta johtuen voimme seurata katseen suuntaa, läsnäoloa. Jos menetämme sen, menetämme helposti läsnäolon.

Olemmeko sivistyksen tuhon partaalla. Työn ja toimiston tuho. Pako metsään, luontoon, hyvinvointiin ja mieleen. Suurimman osan historiasta sivistys on merkinnyt kilpailua, sotaa ja rangaistuksia, ei rauhaa. 

Evoluutioon tarvitaan kipua ja taistelua, sekä aikaa. Missä on työn ja toimiston kuoleman tipping point.

Domestikaatio tekee eläimistä tyhmiä. Jos halutaan älykäs kettu pitää valita ystävällisin, ei viekkain. Social learning. Ihmiset ovat hypersosiaalisia oppimiskoneita. 

Homo Puppy – ystävällisin selviää, ei se jolla on isoimmat aivot, ei voimakkain, ei nopein. Millainen on sosiaalisesti älykäs työympäristö?

Työympäristö on käyttöliittymänä aivoille – kognitiivinen, työympäristö muotoutuu aivojen tarpeiden mukaan – reflektio, representaatio aivoista, ruuansulatuksesta ja biomekaniikasta. Käsissämme on työntekemisen systeeminen muutos.

Nyt ja tulevaisuudessa työympäristö kulkee mukanamme koko ajan, voimme pyrkiä sulkemaan sen tietoisesti, mutta samalla kuitenkin koemme, prosessoimme, asioita ja rikastutamme siten työmuistiamme, osaamistamme.

Tärkeää on työvaiheen ja palautumisen symbioosi.

Paikka on vain yksi pieni osa kokonaisuutta. Työympäristö liukuu ajassa ylipaikkaisesti.

Hypoteesi 2025 (peruttu):

“Kun ihmisillä on tarvittavat kyvyt – tietoa ja työkalut arvioida, ja päättää, parhaiten hyvinvointiaan ja tuottavuutta tukevasta ympäristöstä, tulee ympäristöistä avoimia moniulotteisia paikkariippumattomia yliglobaaleja on-demand hyödykkeitä.”

Haluavatko ihmiset tulevaisuudessa yli-globaaleja on-demand ympäristöjä. Domestikoimmeko me itseämme liikaa?