Millainen on hyvä valmentaja? Ja miten valmentaminen liittyy työympäristösuunnitteluun?
Tuumataanpas tätä vähän. Suomen valmentajat on määritelleet hyvän valmennuksen näin: Hyvä valmennus on ihmisen valmentamista niin yksilö- kuin joukkuelajeissa. Onnistuakseen auttamaan urheilijaa valmentajan on tunnettava sekä itsensä että urheilijansa.
Valmentaminen on pitkäjänteinen kehitysprosessi, jossa kumpikin oppii. Valmentaja auttaa urheilijaa löytämään sisäisen motivaationsa ja omat voimavaransa. Urheilija osallistuu valmennusprosessin kaikkiin vaiheisiin: suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Näin hän kasvaa vastuuseen omasta tekemisestään ja hänellä on vahva omistajuus urheilustaan.
Samaa tekee osaava työympäristösuunnittelija, jonka on tunnettava itsensä lisäksi asiakkaansa. Osallistava työympäristösuunnittelu on pitkäjänteinen kehitysprosessi, jossa kumpikin oppii. Suunnittelija auttaa organisaatioita löytämään sisäiset motivaatiotekijät ja omat voimavaransa. Kuten urheilija, myös organisaatio osallistuu valmennusprosessin kaikkiin vaiheisiin: suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Näin synnytetään vahva omistajuus muutokseen ja kasvatetaan jokainen organisaation jäsen vastuuseen työyhteisöstä sekä kulttuurin rakentamisesta. Perinteinen konsultti neuvoo, kun taas valmentaja siirtää omaa osaamistaan eteenpäin.
Kuten urheilija, myös organisaatio osallistuu valmennusprosessin kaikkiin vaiheisiin: suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin.
Miksi pelkkä konsultointi ei riitä?
Työympäristökehittäminen on siirtynyt ylätason konsultoinnista yhä ihmisläheisempään suuntaan. Pitkään suunnittelu pysytteli konsultoivalla tasolla, ja keskustelu käytiin ainoastaan ylemmän johdon kanssa. Nykyään työympäristömuotoilu on ennen kaikkea ihmisläheistä valmentamista muutokseen, sillä työympäristöjen tehtävä on luoda parhaat puitteet ja lähtökohdat tuottavalle työlle, ja tässä avainasemassa ovat työntekijät ja heidän hyvinvointinsa.
Psykologisen turvallisuuden ja muutosjohtamisen merkitys on korostunut entisestään hybridiaikaan siirtymän myötä. Tilamuutoksen läpiviennin lisäksi johdetaan ja tuetaan ihmisiä. Luodaan avointa ja vuorovaikutteista vuoropuhelua, keskustellaan avoimesti muutoksen herättämistä tunteista ja sanoitetaan muutoksen kaarta. Parhaat työympäristömuutokset rakennetaankin yhdessä. Ymmärrykseen, keskusteluihin, dataan ja havaintoihin nojaten.
Psykologisen turvallisuuden ja muutosjohtamisen merkitys on korostunut entisestään hybridiaikaan siirtymän myötä. Tilamuutoksen läpiviennin lisäksi johdetaan ja tuetaan ihmisiä.
Työympäristömuutos ei myöskään pääty siihen kun kalusteet on kannettu kynnyksen yli. Siitä kaikki vasta alkaa. On luotava uudet pelisäännöt tilojen käytölle, työnteolle ja vuorovaikutukselle sekä huomioitava työntekijöiden erityispiirteet ja tavat toimia. Suunnittelijoiden tehtävänä on kannustaa, opettaa ja haastaa organisaatiota rakentamaan parhaita toimintamalleja tukemaan tilojen käyttöönottoa ja työskentelyä ennen ja jälkeen tilamuutoksen. Eli siis valmentaa pitkäjänteisesti ja sitoutuneesti, jotta syntyy voittavia ja kestäviä työympäristöjä.
Kirjoittaja Sanna Laukanaho, työympäristömuotoilija
